Gradian tanssin perusopetuksen oppilas Alisa Seilonen, 17, on voittanut kultaa Performing Arts IKM & SM 2022 -tanssikilpailuissa. Voitto tuli aikuisten kovatasoisessa Rising Star soolo -sarjassa, johon Seilonen osallistui omalla vaikuttavalla ja intensiivisellä Text Me When You Get Home -koreografiallaan. Koreografia kertoo naisten turvattomuudesta. Kilpailu käytiin sunnuntaina 14.11.2021 Helsingissä.

Seilonen harjoittelee tällä hetkellä tanssin perusopetuksessa syventäviä opintoja ja tanssii esimerkiksi Solid-produktioryhmässä.

Millainen kokemus viikonlopun kisat olivat sinulle?

Viikonlopun kisat olivat mahtava uusi kokemus minulle. Kyseessä olivat ensimmäiset soolotanssikilpailuni, sillä aiempaa kisakokemusta minulla on vain muista lajeista, kuten yleisurheilusta. Olin kaivannut kilpailutilanteen tuomaa adrenaliinia ja paineensietokykyä sekä liveyleisön edessä esiintymistä.

Kisat oli järjestetty erittäin hyvin, joten omaan suoritukseen keskittyminen oli helppoa. Lisäksi sain uusia tuttavia, joiden kanssa juteltiin ja fiilisteltiin pukuhuoneissa ja lämppätilassa.

Mistä koreografiasi kertoo ja millainen sen tekoprosessi oli?

Koreografiani kertoo etenkin viime vuonna esillä olleesta naisten turvattomuudesta maailmalla. Turvattomuuden tunne on todellista, ihan täällä Suomessakin. Iltaisin pimeässä ei uskalla kävellä kuulokkeet korvilla, jotta pystyy havainnoimaan ympäristöään. Epäilyttäviä joukkoja ohittaessa pitää olla varuillaan. Ei ole yhtään liioiteltua pyytää kaveria laittamaan viestiä, kun on päässyt kotiin illalla paluumatkaltaan, josta nimi "Text Me When You Get Home" tuleekin. Tuo lause nousi sosiaalisessa mediassa viraaliksi.

Itse tekoprosessi lähti oikeastaan siitä, kun kuuntelin Spotifystä biisejä, ja taustamusiikkina toimiva kappale tuli vastaan. Kappaleen äänimaailma ja vahvuus inspiroivat minua, ja siihen oli helppo yhdistää tuo minulle tärkeä aihe, eli naisten turvattomuus.

Olen edennyt koreografioinnissa aina fiiliksen mukaan ja todennut, että joskus vaan liikkeitä pulppuaa, mutta väkisin yrittämällä tai keksimällä keksien ei saa aikaan mitään aitoa.

Olen harjoitellut koreogafiaa kotona olohuoneessa hyvin pienessä tilassa, tehnyt mielikuvaharjoituksia ja lopulta sitten menin tanssisalin puolelle harjoittelemaan, miten koreografia toimii isossa tilassa.

Millainen tanssihistoria sinulla on?

Olen tanssinut lähes koko ikäni, sillä jo taaperona liikuin musiikin tahtiin ja tein käsiliikkeitä. Neljävuotiaana aloitin lastentanssin silloisessa ao:ssa, ja siitä eteenpäin harrastin nykytanssia 9-vuotiaaksi. Sitten mukaan tuli lisäksi jazztanssi.

Olen ollut useamman vuoden mukana Gradian tanssin perusopetuksen produktioryhmissä, joissa keskitytään lavoille tarkoitettujen koreografioiden tekemiseen. "Text me when you get home" oli minun kolmas oma koreografiani. Olen siis aina tykännyt koreografioinnista, mutta vapaa-aika on ollut kortilla. Tänä vuonna aloitin myös katutanssin.

Onko sinulla tulevaisuuden suunnitelmia tanssin osalta? Haaveiletko esimerkiksi tanssista ammattina?

En ole oikeastaan miettinyt elämää niin pitkälle. Tällä hetkellä haluan kehittyä tanssijana ja kokeilla rajojani. Tanssi  pysyy varmasti ainakin rakkaana harrastuksena läpi elämän.

Mikä tanssissa on parasta ja merkityksellisintä sinulle?

Kuulostaa kliseiseltä, mutta tanssi on tapa ilmaista omia ajatuksia ja välittää tunteita. Parhaimmillaan tanssiessa ja tulkittaessa saa
tarjottua katsojalle mahdollisuuden tutkia omia tunteita ja tulkita tarinaa omasta kokemusmaailmasta käsin. Toisaalta myös liikkeiden tuomat haasteet ja fyysisyys kiehtovat minua. Rakastan myös esiintymistä.

Kun heittäydyn tanssin vietäväksi, menen ihan "tiloihin".  Se, että tanssiessa ja esiintyessä voi kokea niin vahvoja tunteita, tuntuu aika ainutlaatuiselta.

Lisäksi tanssi on täynnä mahdollisuuksia ja se on monipuolista, miltei rajatonta. Voit vetää lavalla Charlestonia iloisesti, hassuttelevasti ja kepeästi, mutta hetken päästä olla synkkä ja dramaattinen lyyrisen jazzin tulkitsija.