Muumit ovat varmasti kaikille suomalaisille tuttuja. Itse muistan jo lapsena viikon kohokohdan olleen maanantaina, kun yksi, uusi muumijakso tuli ulos televisiosta ja se nauhoitettiin VHS-kasetille. Nauhoitettuja jaksoja katsottiin sitten koko viikon ajan aina uudestaan, kunnes jälleen tuli seuraava maanantain ja uusi jakso. Ehkä juuri tästä syystä, monet noista muumijaksoista ovat painuneet niin pysyvästi syvälle mieleeni. Eräs erityisesti mielen syövereihini kaivertunut jakso on muumien joulu.

Muumithan nukkuvat talvisin talviunta, mistä johtuen he eivät koskaan yleensä vietä joulua. Nyt tapahtuu kuitenkin poikkeus, kun muumipeikko herää kesken talviunien ikkunasta kuuluvaan koputukseen. Muumipeikko nousee vuoteesta ja avaa ikkunan, jonka takana seisoo ohikulkija. Ohikulkija on huolissaan siitä, että muumitalossa nukutaan, koska joulu on tulossa eikä heillä edes ole vielä kuusta. Muumipeikko on ihmeissään, että mikä se sellainen joulu on ja mihin kuusta tarvitaan, mutta ohikulkija ei ennätä vastamaan. Hänelle on kova kiire vastaanottamaan joulua.

Muumipeikko herättää Niiskuneidin, Muumipapan ja Muumimamman. Yhdessä Muumipeikko ja Muumipappa lähtevät hakemaan kuusta, sillä ehkä sen avulla voi jotenkin suojautua joululta. Kuusenhakumatkalla he saavat vinkkejä, että joulua varten pitää myös laittaa paljon ruokaa ja antaa lahjoja. Lisäksi kuusi täytyy pukea kauniiksi. Yhdessä muumit pähkäilevät, että ehkä joulu yrittää syödä heidät suihinsa niin kuin mörkö ja se täytyy lepytellä ruualla ja lahjoilla sekä kauniilla kuusella. He ryhtyvät kiireesti touhun.

Lopulta kaikki on valmista. Kuusi on puettu kauniiksi, lahjat on valittu ja ruuat valmiina. Muumit istuvat illan pimetessä kuusen ympärille hieman peloissaan odottamaan joulua. Muumit odottavat ja odottavat, mutta joulua ei näy. Heitä alkaa väsyttää. Metsän pikkuväki saapuu toivottamaan heille hyvää joulua ja katsomaan heidän kaunista kuustaan, ruokia ja lahjoja. ”Mitä! Onko joulu hyvä?” – muumit hämmästyvät. Lopulta muumit eivät jaksa enää odottaa ja päättävät lähteä takaisin nukkumaan talviunta. He jättävät kuusen, lahjat ja ruuat metsän pikkuväelle iloittavaksi. Sisältä muumipeikko katselee vielä hetken ikkunastaan ulos. Ehkä joulu meni tänä vuonna jonnekin muualle kylään?

Millä mielin sinä tänä vuonna odotat joulua? Oletko muumilaakson väkeä, joka kiireisenä juoksentelee lahjaostosten, ruuanvalmistuksen ja kuusen hankinnan keskellä? Vai oletko kenties se, joka haluaisi vain nukkua joulun ohi? Vai oletko ehkäpä se, joka odottaa joulua peloissaan, jolle joulu tuo mieleen menetyksiä, surua ja kipua? Minä haluaisin puolestani olla tänä jouluna se muumilaakson ohikulkija, joka koputtaa ikkunaan ja sanoo: ”Joulu on tulossa, älä pelkää! Minulla on suuri ilouutinen. Seimeen syntyy lapsi, Vapahtaja. Hän tuo kaikille kansoille rauhan, jota emme vielä voi täysin ymmärtää.” Ehkäpä joulu silloin löytäisi tiensä myös muumitaloon? Entä sinun kotiisi?

Kiitos Gradialaakson väelle kaikista kohtaamisista, iloista ja suruista, kiireestä ja muutoksesta kuluneen vuoden aikana. Hienoa saada elää arkea ja pyhää teidän kanssa todeksi.

Siunattua Joulua ja Uutta vuotta 2019 kaikelle väelle!

Oppilaitospappi Johanna Tikkanen