Oppilaitospappimme Johanna Tikkanen tervehtii meitä kaikkia tuttuun tapaan syyskauden alkajaisiksi:

"Tätä kirjoittaessani on taas yksi etäpäivä menossa töissä. Hörpin samalla teetä ja syön suklaata. Ei siis kuulosta ihan hirveän pahalta, vai mitä? Kuitenkin etäily sopii minulle vain harvakseltaan. Olenkin siis ollut suunnattoman iloinen siitä, että tässä lukukauden alussa on taas voinut nähdä teitä työtovereita ja opiskelijoita myös ihan livenä, ainakin osittain. 

Mutta eihän siitä mihinkään pääse, että se, jonka nimeä ei viitsisi enää lausua ääneen, jonka kaikki tietää, jonka toivoisi jo olevan selätetty, joka aiheuttaa uuden normaalin, josta en olisi halunnut kirjoittaa, joka lisää epävarmuutta ja pelkoa, väijyy ja leijuu yhä edelleen syksyn ja arjen yllä. 

Meillä on jokaisella yksilöllinen tapa reagoida epävarmuuteen, muutokseen ja stressiin. Toiset ahdistuvat voimakkaammin, toiset eivät tiedä mitä pitäisi ajatella tai tuntea ja voivat hätääntyä, toiset eivät puolestaan tunnu reagoivan juuri mitenkään.

Epänormaalissa tilanteessa onkin normaalia reagoida monella tavalla tai jopa olla reagoimatta. Tärkeää on tehdä itsestään havaintoja ja olla armollinen omalle tavalleen kohdata epävarmuus ja muutos.

Mitä ei kuitenkaan saa unohtaa, on perusasiat, Luojalle kiitos niistä! Ne säilyvät muuttumattomina, vaikka mitä tapahtuisi. Aurinko nousee joka päivä ja ihmisen täytyy syödä, nukkua, liikkua ja pitää huolta omista ihmissuhteista. Näiden asioiden ympärille kun kytkee päivänsä, jaksaa muutoksia ja stressiä paremmin sekä kyky sietää epävarmuutta kohenee. Tee siis joka päivälle checklist ja tarkista perusasiat. Jos vielä haluat, tee joka päivä myös yksi asia, joka ilahduttaa mieltäsi, niin tästäkin syksystä selvitään etänä tai livenä.