Työelämän murrosta kiihdyttävät erityisesti digitalisaation kehitys sekä vihreän siirtymän edellyttämät uudet toimintatavat. On helppo ennakoida, että tulevaisuudessa vain uudistumiskykyiset yritykset tulevat menestymään ja vahvistamaan alueidensa elinvoimaa. Tämän arvion äärellä on kuitenkin hyvä ymmärtää se, ettei yritysten ja organisaatioiden innovaatiotoiminta synny itsestään. Innovointi lähtee ihmisistä ja on vahvasti sidoksissa koko henkilöstön osaamiseen ja asenteeseen, eli meidän kaikkien uudistumiskykyyn ja -haluun.

Rakenteellista vai kulttuurista innovointia?

Kapeasti ajateltuna organisaation innovaatiotoiminta voidaan nähdä tutkimusperustaiseksi, korkeasti koulutettujen, innovointia työkseen tekevien pelle pelottomien vastuulla olevaksi tuotekehitykseksi. Tällainen korkean osaamisen tuotekehitys on tietysti oleellisen tärkeää, sekä insinöörikansaamme vahvasti puhuttelevaa. Samalla tällainen rajaus kuitenkin hukkaa muun henkilöstön innovointipotentiaalin eikä edistä kokonaisvaltaisen innovaatiokulttuurin kehittymistä.

Arjen innovaatiot, vaikkapa käytännön työ- ja toimintatapojen uudistamiseen ja tehostamiseen liittyvät oivallukset eivät ehkä näyttäydy niin valovoimaisina, mutta parantavat konkreettisesti työn sujuvuutta ja tuottavuutta. Samalla ne vahvistavat työn merkityksellisyyttä keksijöilleen, oman työnsä parhaille asiantuntijoille. Innovaatiokulttuurin syntyminen ja sen kehittäminen edellyttää paitsi osaamista ja asennetta, myös johtamista, joka vahvistaa työntekijöiden osallisuutta ja motivoi heitä kehittämään omaan työtään ja työyhteisöään.

Voiko innovointia opettaa ja oppia?

Kyllä voi, mutta innovointitaidon sisällyttäminen kaikkien työntekijöiden tärkeäksi työelämätaidoksi edellyttää taidon nykyistä vahvempaa tukemista ammatillisten opintojen aikana. Innovointitaitoa ja -asennetta ei opita ja opeteta yksittäisellä opintojaksolla, vaan sen kehittymistä täytyy tukea läpi opintojen erilaisilla pedagogisilla ratkaisuilla. Ammatillinen ongelmanratkaisutaito kehittyy mm. työelämälähtöisten toimeksiantojen, haastetehtävien ja -projektien avulla.  Ohjattua ja psykologisesti turvallista innovointia tapahtuu luontevasti myös esimerkiksi yritysten kanssa yhteisissä oppimisympäristöissä.  Työikäisille suunnatuissa ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa oman työn kehittäminen on jo lähtökohtaisesti opittavana ja arvioitavana sisältönä.

Ammatillinen koulutus yritysten innovaatio- ja kehityskumppanina

Ammatillisen koulutuksen tuottama kehittämis- ja innovointiosaaminen luo lisäarvoa ja varmistaa kilpailukykyä erityisesti mikro- ja PK-sektorin yrityksissä, joissa on vain harvoin mahdollisuutta resursoida omaan ennakointi-, kehittämis- ja innovointitoimintaan. Ammatillinen koulutus on usein näiden tärkeiden työllistäjäyritysten  luontevin, ja kyselyjen mukaan myös ylivoimaisesti suosituin oppilaitoskumppanuus.
Muun yhteistyön ohella tehtävä, käytännönläheinen innovointi demokratisoi K&I-toimintaa ja madaltaa yritysten osallistumiskynnystä.  Tämä yhteistyön ulottuvuus ja potentiaali meidän tulee entistä paremmin tunnistaa ja sitä tavoitteellisesti edistää, sekä oppilaitoksissa että yrityksissä. Innovointi todellakin kuuluu kaikille!

Kirjoittaja Merja Salminen työskentelee Gradiassa kehittämisasiantuntijana. Hän on perehtynyt tulevaisuudentutkimukseen ja käyttää osaamistaan mm. pedagogiikan uudistamiseen ja työelämän osaamistarpeiden ennakointiin.