”Voin olla aikuinen kaveri nuorelle – vähän kuin isompi sisarus, kenen kanssa ei ole sukset ristissä.”

Näin jämsäläinen Kiia Heinänen-Hyvärinen, 25, kuvailee omaa rooliaan työssään Kuoreveden ja Länkipohjan koulujen nuorisotyöntekijänä. Nuoresta iästään huolimatta  – tai juuri sen ansiosta  – hänet on otettu hyvin vastaan koululaisten keskuudessa. Joillekin kun voi olla kynnys keskustella asioista omien vanhempien tai edes sisarusten kanssa.

”Ulkopuolisen kanssa jutellessa tilannetta ei turhaan väritä tunnepuolen jutut. Asiat käydään läpi asioina. Ja kun on itsekin vielä nuori, kontakti syntyy ehkä helpommin, kun voin ymmärtää hänen kokemuksiaan tuomitsematta.”

Nuorisotyöntekijänä Heinänen-Hyvärinen ohjaa kouluilla välituntitoimintaa, pitää sovitusti oppitunteja mm. kaveritaidoista ja on apuna muutamilla liikuntatunneilla. Tärkeää hänen roolissaan on olla läsnä oppimisen arjessa yhtenä lisäaikuisena: ”On hyvä, että luokassa on yhtä aikaa parikin aikuista. Näin voin olla tukena ja puuttua mahdolliseen häiriökäytökseen samalla, kun muut pystyvät keskittymään opetukseen.”

Luokissa ja ryhmätilanteissa on paikallaan aikuinen, joka kannustaa kaikkia, myös erilaisilla taitotasoilla olevia, mukaan toimintaan: ”Se luo osaltaan yhteisöllistä ilmapiiriä.”

Persoona peliin – työskentelyä omilla vahvuuksilla

Kiia Heinänen-Hyvärinen valmistui vuonna 2017 Jämsästä kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnosta. Kiinnostus nuorten parissa tehtävään työhön heräsi isoshommissa rippileirillä. Pian jo aloitetut lukio-opinnot vaihtuivat ammatilliseen koulutukseen. Aiemmin ajatus työskentelystä alalla, jossa oma persoona on tärkein työkalu, tuntui liian jännittävältä.

”Isosena toimiessa tajusin, että kyllä minä tällä omalla persoonallani pärjään ja, että tämä on kutsumusammattini. Tällä alalla tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä!”

Hyvärinen-Heinänen on huomannut, että vaikka kasvatus- ja ohjausalalla tarvitaan hyviä sosiaalisia taitoja, niin kaikista puheliain ei silti tarvitse olla. Rauhallisuus ja kuuntelutaidot ovat selkeä etu.

”Itse pyrin hyväksymään jokaisen omana itsenään ja kohtaamaan erilaisuuden. Positiivisuus, empatiakyky ja avarakatseisuus, ne ovat vahvuuksiani.”

Parasta Heinänen-Hyvärisen työssä on tehdä yhteistyötä lasten ja nuorten kanssa: ”Kun heissä huomaa kasvun ja kehityksen, voi itsekin kokea onnistuneensa”, Hyvärinen-Heinänen iloitsee, mutta myöntää samalla, että ”luottamuksen syntyminen nuoreen on kuitenkin omaan tahtiin menevä prosessi, joka tarvitsee aikaa ja työtä.”

Aitoja kohtaamisia lautapelien varjolla

Ammattiaan Kiia Heinänen-Hyvärinen suosittelee sellaiselle, jolla on aito halu auttaa ja tukea muita. Nykyään moni nuori viettää liian paljon aikaa itsekseen ilman luotettavaa aikuista, johon tukeutua.

”Nuorilla ei ole liikaa aikuisia elämässään. Jokainen heistä tarvitsee kohtaamista ja huomatuksi tulemista.”

Vaikka tälläkin alalla monet palvelut ja tukimuodot ovat siirtyneet osittain verkkoon, Heinänen-Hyvärinen itse vierastaa ajatusta, että auttaminen olisi pelkän etäyhteyden varassa:

”Joskus asiat saattavat olla hankalia sanoittaa. Silloin on oleellista pystyä näkemään ja tulkitsemaan myös toisen ilmeet, eleet ja äänenpaino aidossa tilanteessa.”

Erilaisia palveluja silti tarvitaan. Mutta joillekin nuorille keskustelun aloittaminen videopuhelun tai chatin kautta voi olla vaikeampaa kuin esimerkiksi lautapelin äärellä. ”On se myös turvallisempaa kasvotusten, jossa väärinkäsitykset jäävät pienemmiksi.”

Aitoa vuorovaikutusta, jossa nuoren kohtaa livenä, ei Heinänen-Hyvärisen mukaan korvaa mikään.

”Tärkeintä on, että ihmisen kohtaa ihminen eikä pelkkä kone, sillä se, että saa katsoa toista silmiin ja puhua - sellaista läsnäoloa me kaikki tarvitaan!”