Oppilaitospappi Johanna Tikkanen kirjoittaa syystervehdyksen Gradian opiskelijoille ja henkilöstölle:

Jännitti ihan törkeenä! En koskaan ollut käynyt koko koulurakennuksessa sisällä ja reittiäkin olin joutunut katsastamaan kartasta etukäteen, jotta löytäisin perille. Aamulla ennen lähtöä oli pitänyt soittaa vielä rohkaisusoitto äidille. Se tsemppas puhelimessa, että kyllä sä siitä selviät ja kaikki menee hienosti. Ja siinä sitä nyt oltiin, uuden opinahjon edessä. Sinne oli vain mentävä sisään muiden sekaan ja näytettävä siltä, että homma oli mulla täysin hallussa, vaikka en tuntenut ketään.

Tästä hetkestä on toistakymmentä vuotta, mutta muistan edelleen kartan rapinan sormissani, kun jouduin välillä hermostuksissani pysähtymään pyörällä ja tarkistamaan reittiä koululle. Muistan jännityksen tunteen vatsassa ja huolen siitä, kenen viereen istun luokassa ja ruokalassa, kun en tunne ketään. Entä saanko ystäviä? Monille meistä tilanne on tuttu. Uuden ja tuntemattoman edessä meitä jännittää, kuinka selviämme, mitä muut minusta ajattelevat, kelpaanko minä ja hyväksytäänkö minut osaksi tätä joukkoa.

Uusi lukuvuosi on jälleen alkanut. Olemme monien uusien asioiden edessä. Ympärilläsi on mahdollisesti uusia työtovereita, opiskelukavereita, uusi oppimisympäristö sekä uusi kaupunki ja koti. Tavoitteena on oppia uusia taitoja ja asioita sekä ottaa uutta työnkuvaa ja rakenteita haltuun. Tällöin voi mieleen hiipiä ajatus, selviänkö, jaksanko ja hyväksytäänkö minut?

Aurinko paistaa, on kulunut joitakin vuosia tuosta päivästä, kun seisoin uuden koulurakennuksen pihassa. Naurattaa, hymyilyttää, ympäriltä kuuluu ystävien kikatusta. Minä ja neljä muuta nuorta naista asetumme yhteiskuvaan. Olemme valmistuneet. Uusia askeleita kannatti ottaa, ne toivot mukanaan ystävyyttä, elinikäistä sellaista. Ne toivat uusia taitoja ja tulevaisuuden näkyjä, ne auttoivat ymmärtämään ja hyväksymään muita ihmisiä ja itseä paremmin. En väitä, että aina olisi ollut helppoa, että ystävyys syntyisi hetkessä tai uusien taitojen ja asioiden oppiminen olisi aina mukavaa. Kuitenkin sen voin sanoa, että uuden askeleen ottaminen kannatti.

Tällä lukuvuodelle haluankin haastaa juuri sinua. Kun olet uuden tilanteen ja ihmisen edessä hymyile rohkaisevasti, istu viereen ruokalassa ja kysy onko tässä vapaata, älä jätä ketään yksin, vaan sano, tehdään yhdessä. Pitämällä huolta toisistamme voimme olla varmoja, että selviämme, jaksamme ja tulemme hyväksytyiksi tänäkin lukuvuonna!

Siunattua alkanutta lukuvuotta 2018-2019!

Johanna Tikkanen, oppilaitospappi